Reissu Hollantiin ja takaisin - tarina TiVi-opettajan käynnistä Leeuwardenissa

Hollanti on tullut tutuksi, olen vieraillut siellä yli 5 kertaa työreissujen yhteyksissä.

Matkaan lähdin keskiviikkona 11.2. ja hyppäsin Kouvolan asemalta junaan. Oikoradalla oli ratavauriota, joten juna koukkasi Riihimäen kautta ja myöhästyi arvioidusta saapumisajasta parikymmentä minuuttia. Lentokentällä nakkasin carry-on -laukkuni ruumaan menemään ja selvisin turvatarkastuksesta läppärin tarkemmalla syynäämisellä.

 

Lento pääsi lähtemään vähän myöhässä, sillä talvikeli pakotti koneen jäänpoistoon ennen nousukiitoa. Hollannin päässä lentokentällä sai kävellä taas päivän askeleet D81 portilta laukkuhihnoille. Hihnojahan on Schipholin kentällä toista kymmentä, joten oikean hihnan löytäminen kesti hetken. Tosin tästä ei ollut mtn hyötyä, sillä laukuissa kesti vielä reilu 20 minuuttia, jolloin kerkesin missaamaan ensimmäisen vaihtoehtoisen junan Leeuwardeniin, joka olisi ollut suora.

 

Laukkuni saapui lopulta, hiukan lisää mustelmia saaneena. Aikataulun mukaan, seuraava juna kohti Leeuwardenia lähti reilun vartin päästä, johon menin hyvissä ajoin jo odottelemaan. Junassa oli jotain häikkää yhdellä vanhemmalla miehellä ja hänen luonaan kävivät niin konnari kuin muutama järjestyksenvalvoja, ehkä jopa ensihoito. Juna vähän tämän myötä myöhästyi, ja vaihto Zwollessa odotti yhä.

 

Tiesin että Zwollessa vaihtojuna on viereisellä raiteella, joten kovaa kiirettä vaihtoon ei ole. Tosin ensimmäisen junan myöhästyminen ei asiaa edistänyt. Saavuttiin Zwolleen ja hyppäsin kohti seuraavaa junaa, tosin viereisen raiteen junan ovia kun yritin ja muutkin matkustajat avata painikkella, mitään ei tapahtunut. Kokeilin paria eri ovea, kunnes kolmannen oven jälkeen näin, että juna olikin pätkitty pienemmäksi, ja varsinainen juna olikin pidemmällä edessäpäin.

 

Vaihtojunassa kapusin toiseen kerrokseen ja jatkoin Suomi-Slovakia lätkämatsin katselua YLE Areenalta (onneksi toimii EU:ssa kirjautuneena). Suomi otti pahasti turpiin, mutta ilmeisesti olin minäkin ottanut osumaa. Junaan noussut naisoletettu totesi minulle, että rystyseni vuosi verta. Ilmeisesti junan vaunun nappi oli ollutkin oletettua kovempi vastus. Sain häneltä laastarin ja itseni paikattua.

 

Saavuin lopulta Leeuwardeniin ja suuntasin asemalla sijaitsevaan kauppaan, josta nappasin mukaani hollantilaista evästä; Frikandel Broodje, käytännössä nakkipiilo kunnon makkaralla, evään sisällä oli myös ketsuppia/bbq-kastiketta. Janojuomaksi nappasin holittoman Amstel Bierin Radlerin, joihin olen tykästynyt jo aiemmilla Hollannin reissuillani.

 

Kirjauduin sisään juna-aseman vieressä sijaitsevaan Leonardo Oranje hotelliin, jossa matkan ajan yövyin. Tällä kertaa hotelli oli maksettu etukäteen Edukon luottokortilla, joten en joutunut säätämään laskun ja kuittien kanssa vaan kulut saatiin katettua Erasmus+ -ohjelman kautta.

 

Torstaina 12.2. oli ohjelmassa käynti opiskelijoiden työpaikalla ja samalla heidän näyttöjen vastaanotto. Opiskelijat olivat toteuttaneet vanhemman ohjelmiston päivitystä uudempaan teknologiaan ja uudelle ohjelmointikielelle. Opiskelijat olivat vaihdossa viiden viikon ajan.

 

Kävelimme hotellilta Hollannin Firda-ammattiopiston Drachtenin toimipisteen kansainvälisyysvastaavan Evert van Leersumin kanssa opiskelijoiden työpaikalle, joka oli kiven heiton päässä hotellilta. 

Näytössä opiskelijat esittelivät, mitä olivat työssäoppimisjakson aikana tehneet ja miten heidän tekemisensä vastasi ammatillisen tutkinnon osan ammattitaitovaatimuksia. Opiskelijat olivat suorittamassa Ohjelmistokehittäjänä toimiminen -tutkinnon osaa.

 

Kun olimme vastaanottaneet näytöt, keskustelimme työpaikan edustajien kanssa opiskelijoiden työstä ja heidän osaamisestaan ja he olivat hyvin tyytyväisiä opiskelijoiden tekemiseen ja osaamiseen. Tästä hyvästä opiskelijat saivat sopivat arvosanat ja pääsivät viimeistelemään työssäoppimisjakson loppuun.

 

Siirryimme työpaikalta lounaalle Evertin kanssa läheiseen ravintolaan, jossa yllätykseni päivän keittona oli hernekeitto! Tästä ilahtuneena vedin myös grillatun juustovoileivän, Hollannissa harvoin vedetään perinteistä lämpimän aterian lounasta vaan he saattavat syödä yhden leivän, pienen keiton tai salaatin. Tarjosin lounaan Evertille ja lähdimme eri teille - minä tekemään kirjallisia töitä hotellihuoneelle ja Evert kotiin lepäämään. Evert on viimeistä vuottaan työelämässä ja siirtyy syksyllä eläkkeelle, joten tämä reissu saattoi olla viimeinen kerta kun työkuvioissa olen Evertin kanssa tekemisissä.

 

Illalla suunnistin bussilla Drachteniin, 30 kilometriä itään Leeuwardenista. Drachtenin keskustassa kävimme illallistamassa pitkän kaavan kautta, "maailmaravintola" Omniassa. Kyseisessä ravintolassa on yli 600 asiakaspaikkaa ja ruokaa löytyy niin salaateista äyriäisiin, pitsasta sushiin ja pastasta wokkiin. Laidasta laitaan lähes kaikkea oli tarjolla. Olen ravintolassa käynyt aiemmalla reissulla Drachtenin opettajien kanssa. Erikoisuuteni kokeilin tällä kertaa grillattuja sammakon jalkoja. En vieläkään osaa sanoa, miksi sammakon jalat maistuivat niin tutuilta. Jokin lintu tai äyriäinen niistä tuli mieleen. Evert heitti meidät illan päätteeksi yöpaikoillemme, opiskelijat leirintäalueella sijaitsevalle mökilleen ja minut takaisin hotellille.

 

Perjantaina ohjelmassani oli käydä tutustumaan yhdelle Firdan Leeuwardenin toimipisteelle, joka sijaitsi parin kilometrin päässä juna-asemalta. Evertiltä lainatulla sateenvarjolla varusteltuna kävelin Firdan toimipisteelle, jonne saavuttuani ilmoitin Marco Hoekstralle, IT-opettajalle, että olen mestoilla. Hän tuli noutamaan minut aulasta ja menimmekin erilliselle rakennukselle, missä IT-opiskelijat opiskelivat.

 

Sain osallistua kolmannen vuoden opiskelijoiden oppitunnille aamupäivästä, jossa he olivat toteuttamassa ohjeistettuna C#-ohjelmaa Microsoft Forms-frameworkillä, jossa piti olla tietokanta yhteys SQL-tietokantaan. Muutamaa opiskelijaa pääsin avustamaan englanniksi ja jutellimme mukavia ja kerroin tarinaa Kouvolasta ja Suomesta. Vinkkasin myös mahdollisuudesta lähteä vaihtoon Suomeen, jolloin pääsee kokemaan uusia asioita, hyödyntäen Erasmus+-ohjelmaa.

 

Lounaalla kävimme Firdan omassa ruokalassa, jossa oli vaihtoehtoina kaikkea kevyttä syötävää, smoothieita, salaatteja, leipiä, keittoa ja pieniä liharuokia. Nautin lounaalla tomaattikeittoa krutonkien kera ja kanasämpylän. Keskustelimme lounaalle muutaman paikallisen opettajan kanssa, myös yhden joka vietti juuri syntymäpäiväänsä! Siksi kahvitauolla aiemmin sainkin palan kakkua, joten hyvä ajoitus!

 

Lounaalta siirryin seuraamaan ensimmäisen vuoden opiskelijoiden opintoja opettajan Nickin seurassa, joka opetti opiskelijoille Software Development Lifecyclestä eli ohjelmistokehityksen elinkaaresta. Tällä kertaa aiheena oli Flow-chart eli vuokaaviot. Heillä oli vaikeutena se, että heillä ei ollut erillistä oppimisalustaa kuten ItsLearningiä tai Moodlea vaan he joutuivat käyttämään Teamsin luokkaominaisuutta, joka heidän mielestään oli sysipaska.

 

Teknisistä huolista huolimatta, opiskelijat toteuttivat luennon jälkeen annettuja tehtäviä. Nick-opettaja joutui tosin lähtemään pian luennon jälkeen henkilökohtaiselle menolle, jolloin jäin reiluksi tunniksi yksin opiskelijoiden kanssa. Muutamat opiskelijat lähtivät kotiin, pari siirtyi asiakaspalaveriin aiemmin toteutetun nettisivuprojektin parissa ja muutaman kanssa jäin juttelemaan ja auttamaan heitä tehtävissä. Pelasimme myös blackjackiä parin opiskelijan kanssa ja neuvoin heitä että uhkapelaaminen ei kannata. Eivät tainneet ottaa opiksi.

 

Perjantai-iltana kävimme vielä opiskelijoiden kanssa tutustumassa Leeuwardenin iltaelämään ja kiersimme eri paikkoja läpi. Törmäsimme myös baariin, jossa tarjoiltiin kotimaista herkkua - Salmaria. Tämä oli positiivinen yllätys ja ilta päättyikin McDonaldsin kautta omille teillemme. Aika saman makuiset olivat hollantilaiset mäkkärisafkat kuin kotimaiset.

 

Lauantaina paluumatkalle lähdimme klo 9:15 junalla Schipholin lentokentälle. Matkaa hidastivat opiskelijoiden matkalaukut (yhdelle 3 ja toisella 2), ja tietenkin minä pääsin auttamaan isoimman matkalaukun raahaamisessa. Junassa oli tiivis tunnelma ja junan vaunu oli erittäin sotkuinen. Löysimme tosin suhteellisen siistit istumapaikat ja parin tunnin junamatkan jälkeen saavuttiinkin lentokentälle.

 

Opiskelijoiden matkalaukkujen kanssa säädettin lentokentän puntarilla ja check-inissä, johon laukut työnnettiin self-checkin jälkeen. Turvatarkastuksessa ei ollut jonoa, mutta opiskelijan kengät jäivät testattavaksi. Ties mitä kaikkea kengänpohjissa kuljetettiin...

 

Taxfree-ostoksien kanssa pääsimme koneeseen ja matka kotia oli alkanut. Lento vähän myöhästyi jälleen, mutta tällä kertaa laukut olivat nopeammin perillä kuin Hollannin päässä. Seikkailu ei vielä päättynyt vaan lähijunalla kohti Tikkurilaa, juna pysähtyi väistääkseen toista junaa -> myöhästyimme tämän takia varsinaisesta junsta Tikkurilasta Kouvolaan ja jouduimme jäämään odottamaan seuraavaa.

 

Tikkurilan asemalla juttelin parin naisoletetun kanssa, jotka puhuivat espanjaa keskenään ja hekin olivat missanneet aiemman junan ja olivat matkalla Kouvolaan. Keskustelun myötä selvisi, että he ovat tulossa käymään myös Edukolla! Hauska sattuma. Opiskelijan avustuksella, saimme myös espanjalaiset opettajat junaan ilman isompaa taistelua konnarin kanssa.

 

Loppuhyvin kaikki hyvin, klo 21 aikoihin olin kotona ja retkahdin sohvalle makoilemaan.